Minut tuntevat tietävätkin, että jonkin verran tulee moottoripyöräiltyä ja välillä ajelen myös työmatkoja pyörällä. Päiväaikaan pyöräilyä on hieman häirinnyt puhelimeen vastaamattomuus (kaupungissa ei tule laitettua kypäräpuhelinta päälle) ja se että aina umpikypärää päähän laittaessa on lasit riisuttava pois. Viime viikonloppuna sitten hankin ihan kohtuullisen avokypärän jonka saa päähän vaikka silmälasit olisivat päässä.
Siitähän sitten avautui aivan eri maailma kuin ennen, kävin heti lauantaina heittämässä Tuutilla noin 60 kilometrin lenkin avokypärä päässä ja nyt olen töissä ajellut samalla tavalla. Pikkusen on hymy herkässä ja maailmankin näkee aivan eri tavalla kun on avarampi ympäristö kypärän suhteen. Sitä tuli moottoripyöräilyyn aivan uusi ulottuvuus ja tosissaan herkemmin tuppaa hymyilyttämään etenkin kun satasen vauhdissa miettii kuinka posket ja kaksoisleuka lepattaa tuulessa, toivottavasti muillakin on yhtä hauskaa kuin minulla kun minut näkevät.
Pitäisi varmaan tähän rakentamiseenkin ottaa taasen hieman avarampi katsanto jotta työmailla tulisi enemmän hymyiltyä ja jätettyä ”jöpötys” vähemmälle, veikkaan että yhteishenki ja lopputulos on silloin myös parempi. Tuolla työelämässä huomaa hyvin miten asiat rupeaa sujumaan ihan eri tavalla kun hieman keventää tilannetta edes sanomalla päivää ihmisille joiden kanssa ei välttämättä muuten olisi puheissa saatikka, että pienen tarinan elävästä elämästä kertoo (omat mokat on hyviä jutun aiheita). Toki tarinoiden viljely vaatii pientä pelisilmää ettei ihan joka paikassa ole suutaan aukomassa, kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja välttämättä eivät pidä ko kerronnoista.
Hymyilevän moottoripyöräilijän terveisin Pasi K